http://www.taloussanomat.fi/tietoliikenne/2010/09/10/elop-tuhosi-iphonen-tehosekoittimella/201012576/12

Voi vain pelolla miettiä mitä tulee tapahtumaan, Jos tuo MS-pamppu tuo saman yrityskulttuurin Nokiaan…

Siis oikeasti! Odotukset olivat kovat, koska Areena on sen verran simppeli konsepti, että sen saisi helposti toimimaan PS3:n kaltaisessa laitteessa. Löytyyhän rajoitettu Areena jo Elisa Viihde -paketistakin ja sielläkin se toimii kohtuullisen hyvin.

Mutta mitä on ajateltu Areenan PS3-tiimissä??? Aluksi yritin saada hommaa toimimaan PS3:n kaukosäätimellä. Vasemmalle, oikealle, ylös ja alas pääsee kyllä liikkumaan ja jopa OK nappikin toimii. Mutta siihen se ilo sitten loppuukin. Ei kelaustoimintoja, ei pausea, ei mitään! Pitkän pähkäilyn jälkeen löysin napin (R3), jonka avulla videon saa koko ruudun kokoiseksi, mutta sekin ilo loppui lyhyeen sillä kuva muuttuu kyseistä nappia painamalla pikselimössöksi. Hetken säätämisen ja kaukosäätimen näppylöinnin jälkeen löysin itseni PS3:n alkuvalikosta täysin jumittuneena. Ainoastaan konsolin buuttaus auttoi jumitukseen.

Karmaisevien ensikokemusten jätin kaukosäätimen pöydälle ja otin käyttöön tavallisen PS3-ohjaimen. Sen analogitattia veivaamalla löytyikin paremman näköinen full screen -tila, mutta edelleenkään kelaukset, pauset tai muut perustoiminnot eivät toimineet. Lisäksi ruudunsäästäjä tummensi kuvan lähes säkkipimeäksi aina n. 5 minuutin katselun jälkeen. Eli ohjainta joutui näpelöimään tuon tuosta, jos videota halusi katsella muutamaa minuuttia pidempään.

Käynnistettyäni Areenan ja PS3-konsolin pari kertaa uudelleen, päätin jättää kikkailut Koistiselle. Tuohon sontakasaan en enää koske!

Jos Symbian S60 ja YLE Areena kertoo suomalaisesta osaamisesta vuonna 2010 niin enpä lähtisi kansalaisuuttani hirveästi korostamaan. Ja vaikka YLE onkin viime aikoina kunnostautunut digitaalisen jakelun suhteen, ei PS3-kokeilu ainakaan tässä vaiheessa kohota halukkuutta jatkuvasti nousevan tv-lupamaksun maksamiseen. Mitä järkeä on julkaista näin keskeneräistä tuotetta? Eikö Sonylla ole mitään tasovaatimuksia kolmansien osapuolten ohjelmistoille?

Jumbon Citymarket (ja ehkä joku muukin cittari?) myy Band Hero -settiä XBOX 360 -konsolille varsin edulliseen 59 euron hintaan. Paketti sisältää Band Hero -pelin lisäksi langattoman kitaran, langattoman rumpusetin sekä USB-liitäntäisen mikrofonin.

Itse peli on ilmeisesti biisejä lukuunottamatta lähes identtinen Guitar Hero 5:n kanssa. Band Hero onkin hieman hämäävästi nimetty, sillä kyseessä ei ole millään tavalla Guitar Hero -sarjasta poikkeava tuote vaan tismalleen samoilla toiminnoilla varustettu jatko- tai lisäosa. Noh, mitä välii nimestä… Ja kertoohan Band Hero nimenä paremmin siitä, että Guitar Hero on kasvanut pelkästä kitarapelistä täysiveriseksi bändipeliksi. En vielä ole ehtinyt perehtymään näihin uusimpiin musiikkipeleihin niin paljoa, että osaisin sanoa omaa mielipidettä niiden paremmuudesta. Kerron tässä jutussa vain ensitunnelmat Band Hero-setistä.

Setin kasaaminen oli melko simppeli toimenpide. Rummut kasaan, kitaran kaula paikoilleen, patterit sisään ja peli koneeseen. Sitten ei muuta kuin rokkaamaan (tai pitäisikö tällä biisivalikoimalla sanoa “poppaamaan”). Mikrofonina voi käyttää setin mukana tulevaa USB-mikkiä tai Lips-paketin mukana tulleita langattomia mikkejä. Testasin USB-mikkiä myös tietokoneessa, jossa se tunnistui heti Logitech USB-mikrofoniksi. Eli laitetta voi käyttää esim. speak-mikkinä videoeditissä

Testasin pikaisesti rumpuja ja kitaraa kolmella eri pelillä: Band Herolla, Rock Band 2:lla ja Rock Band The Beatlesilla. Mitään yhteensopivuusongelmia ei tullut vastaan eli soittimet toimii suoraan pelissä kuin pelissä.

Rummut tuntuisi olevan tukevaa tekoa. Jostain syystä vasemman puoleinen keltainen symbaali ei tunnu ihan niin herkältä kuin oikeanpuoleinen oranssi. Normaalilla iskuvoimakkuudella tällä ei ole väliä, mutta kun illalla yritin paukutella rumpuja mahdollisimman hiljaa, huomasi eron selvästi.

Kitara vaikuttaa myös varsin pätevältä. Se on ainakin itselleni juuri sopivan kokoinen. Aiemmat kokemukseni näistä pelikitaroista rajoittuu ihan ensimmäisen PS2 Guitar Heron mukana tulleeseen rimpulaan. Kehitystä tuosta on ainakin tapahtunut selvästi. Ehkä ”strum bar” voisi olla vähän napakamman tuntuinen – nyt se tuntuu hieman väljältä ja löysältä.

Positiivinen pikkuyllätys oli se, että rummuista löytyy irrotettava padiohjain, joka soveltuu erinomaisesti tavallisten 2D-pelien ohjaamiseen. Analogitattia, liipasimia ja päätynappeja ei tietenkään ole, mutta esim. Bombermania tällä pelaa huomattavasti mieluummin kuin XO:n perusohjaimella. Ihan kiva lisä näin edullisessa paketissa

Tällä tarjoushinnalla Band Hero -setti saakin allekirjoittaneelta lämpimät suositukset. Biisivalikoima ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta toimiihan ohjaimet kaikissa muissakin bändipeleissä. Kertoilen lisää itse pelistä ja sen eroista Rock Band-sarjaan, kunhan ehdin pelata molempien uramoodia vähän pidemmälle.

Band Heron biisilista löytyy esim. Wikipediasta.

Kotoani löytyy yli 10 kaukosäädintä ja lähes yhtä monta langatonta peliohjaita. Tietokoneen vieressä pattereita nakertaa nälkäinen Magic Mouse  ja vauvan itkuhälyttimiinkin uppoaa iso kasa paristoja. Pikaisesti laskien AA-paristoja on tällä hetkellä käytössä eri laitteissani neljättä kymmentä. Ei kovin ekologista eikä edullista!

Applekin on herännyt tähän digitaalisen elämän ongelmaan. Ratkaisuksi se tarjoaa 30 euron hintaista pakettia, johon sisältyy 6 kpl 1900 mAh AA-kokoisia ladattavia akkuja sekä laturi, johon mahtuu kerralla kaksi paristoa. Laturin luvataan vievän “lepotilassa” huomattavasti kilpailijoitaan vähemmän sähköä. Lisäksi akuille luvataan pidempää käyttöikää kuin kilpailevilla tuotteilla.

Ensikokemukset tästä paketista on varsin positiiviset. Ainoa seikka, joka vähän harmittaa on se, ettei Apple tarjoa isompaa laturia, johon mahtuisi kerralla neljä tai kuusi paristoa. Toisaalta pieni laturi on helpompi ottaa matkalle mukaan. Pistokeosan voi myös vaihtaa samaan tapaan kuin MacBookin ja iPhonen latureissakin. Laturissa on led-valo, joka vaihtaa väriä, kun lataus on valmis ja sammuu kokonaan, kun patterit on 100% täyteen ladatut.

Paketin hinta on mielestäni ihan siedettävällä tasolla. Akkujen kesto jää nähtäväksi. Enempää näin simppelistä tuotteesta en osaa sanoa.

- Applen ladattavat AA-akut (ekat on jo latautumassa eli juttua tulee pian)
- Playstation Move (sekä Starter pack että Navigation Controller pitäisi tulla tän kuun aikana)
- Uusi AppleTV & AirPlay (tilattu Saksasta, pitäisi saapua lokakuun puolivälissä)
- Party-pelit (SingStarit, Lipsit, Rock Bandit,  Band Hero & soittimet)

Stay tuned…

Kävin eilen katsomassa Toy Story 3:n enkä pettynyt. Trilogia sai arvoisensa päätöksen. Toisaalta, jos Pixar pystyy pitämään tason näin korkealla, en valittaisi vaikka sarjaan tulisi vielä jatkoakin. Ideat tosin alkaa olla aika hyvin käytetty eikä hahmojen perusjutut enää naurata samalla tavalla kuin esim. kakkososassa. Myöskään uusia päähahmoja ei esitelty kolmosessa enää edellisen jatko-osan tapaan.

Silti kolmososa kantoi omillaan ja uudet jutut sai nauramaan ainakin parissa kohdassa oikein kunnolla. Yhdessä kohtauksessa vieraillut pulu olisi tosin voitu yhdistää selvemmin Bolt-leffan vastaaviin. Joku Nemo-läppä tai viittaus Buzziin ja alieneihin olisi varmasti naurattanut Mut joo.. Uusimman Toy Storyn tarinankerronnasta saisi kaikki elokuvantekijät ottaa oppia. Tarina ja hahmot elokuvan tekee!

Tänään julkistettiin siis uusi iPod shuffle, iPod nano ja iPod touch. Lisäksi päivänvalon näki uusi alle 100 dollarin hintainen AppleTV!

BB-Jania lainatakseni… I Like It!

Edit: Softapuoli unohtui mainita. Sieltä tuli tänään iTunes 10, AirPlay ja iOS 4.1. Aikamoinen pläjäys yhteen lehdistötilaisuuteen! Go Steve Go!

Kaikki mukaan!

Ensin vähän taustaa..

Olen yksi niistä alkuperäisistä henkilöistä, jotka aloittivat kelluntaperinteen vuonna 1997 (olin silloin 22-vuotias ja nyt 35). Olen osallistunut tähän mennessä joka ikiseen Kaljakelluntaan (yhteensä 14) – kahteen viimeiseen tosin rannalta käsin tarkkailijana. Olen myös sama henkilö, joka vuonna 2000 avasi alkuperäisen Kaljakellunta.com -nettisivuston. Vastasin sivuston ylläpidosta ja sisällön päivittämisestä vuoteen 2005 asti, jolloin luovutin sen eteenpäin uusille “kellunta-aktiiveille”. Sivuston rakentamisessa oli mukana useita kellunta-aktivisteja, joita en henkilökohtaisesti vieläkään edes tunne. Yksi pystytti keskustelualueen, toinen suunnitteli ulkoasun, kolmas avasi postituslistan jne. Yhteydenpito tapahtui netin kautta.

Viime vuonna olin Vantaan kärjäoikeudessa todistamassa kun nykyiset sivuston ylläpitäjät olivat syytettynä tapahtuman järjestämisestä. Syytetyt todettiin syyttömiksi – meidän kaikkien onneksi! Langettava tuomio olisi ollut katastrofi meidän kaikkien kansalaisoikeuksien (sananvapaus ja kokoontumisvapaus) kannalta.

Yhteenvetona uskaltaisinkin siis väittää, että minulla on melkoisen hyvä näkemys Kaljakellunta -tapahtuman luonteesta, historiasta ja myös ongelmista. Siksi rohkenen avautua tämän härdellin hanskaamisesta jatkossa..

Hyötynäkökulma

Jos joku ihmettelee mitä järkeä koko kelluntatapahtumassa on, hän ei ilmeisesti ole koskaan osallistunut kyseiseen tapahtumaan. Kaljakellunnan filosofia avautuu vasta, kun jättää arkimurheet taakseen, kävelee kauppaan ostamaan kumiveneen ja kaljaa… ja hyppää virran vietäväksi. Eräs ystäväni totesi joskus aika osuvasti: “Ei Kaljakellunta ole mikään laji, se on mielentila.” Tuohon voisi vielä lisätä että “Ei siinä mitään järkeä ole, mutta helvetin rentouttavaa se on!”

Maailman rennoin fiilis onkin ehkä se syy tämän meemin leviämiseen ja tapahtuman suosion älyttömään kasvuun. Missään muussa tapahtumassa en ole kokenut samaa aitouden ja aidon ilon tunnetta. Kukaan ei pyri hyötymään tapahtumalla, osallistuminen ei maksa mitään ja silti siellä on älyttömän hauskaa! Lisäksi kaikki ovat ns. samalla viivalla… Kaikki ovat tehneet saman hölmöltä tuntuvan päätöksen hypätä jokeen koko päiväksi kellumaan. Koulutustaustalla, työpaikalla tai pankkitilin saldolla ei kellunnassa ole merkitystä. Kaljakellunnan fiiliksestä kertoo jotain ne tuhannet valokuvatkin, joita netti on pullollaan. Yritäpä etsiä sieltä naamoja, joissa suupielet ei olisi korvissa.

Kesä on Suomessa niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi vetää perisuomalaiset rähinäkännit, hakata puoliso tai hukkua kuten niin monet juhannuksena. Kaljakellunnassa ei vielä (luojan kiitos) ole hukkunut tai vakavasti loukkaantunut ketään. Tapahtumassa on sen sijaan aistittavissa ihmeellinen yhteisöllisyyden tunne, jota nykypäivänä on erittäin vaikea mistään löytää. Rock-tapahtumatkin ovat nykyään lähes poikkeuksetta ylikaupallisia, ylihintaisia ja ylivalvottuja karjatiloja, joista on tehokkaasti karsittu kaikki vapauden tunne. Kaljakellunta on vaihtoehtokulttuuria parhaimmillaan… tai pahimmillaan – riippuen näkökulmasta. Kauneus on katsojan silmässä eikä musiikkitalo varmaankaan vastaa kaikkien näkemystä vapaa-ajan tarpeista.

Ongelmat

Tiedostan varsin hyvin myös tapahtuman ongelmat. Olen muutamana vuotena ollut siivoamassa kaljakellunnan jälkiä – joskus yksinkin. Ei mitään mieltä ylentävää touhua! Tein kahden vuoden takaisesta kellunnasta myös YouTubeen roskaamiskriittisen videon (alla) ja levitin sitä facebookin kautta mahdollisimman monille. Olin tuolloin kaksistaan erään ystäväni kanssa siivoamassa kellujien jätöksiä. Lisäksi kirjoitin nettiin kirjeen kaikille kellujille.

Myös tämän vuoden kellunnassa olin pari tuntia siivoamassa ja jaoin kaikille halukkaille jätesäkkejä. Törmäsin myös kellujiin, jotka kertoivat olevansa itsekin mukana siivousasenteella. Vapaaehtoisia siis löytyisi, mutta toiminta pitäisi organisoida jotenkin.

Valittajia ja kaiken hauskan kieltäjiä löytyy aina joka paikasta. Ongelman ratkaisijoita sen sijaan todella vähän. Tekisi melkein mieli kärjistäen sanoa että “Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.”

Tässä oma korteni kekoon:

Fakta on se, että Kaljakellunta on paisunut sen ideologiaan ja resursseihin nähden liian isoksi. Tapahtumaa ei kuitenkaan voi eikä kannata kieltää, joten sen kanssa on elettävä ja haitat minimoitava. Virallisen järjestäjän pestiä tuskin kukaan haluaa itselleen, koska vastuun ottaminen humalaisista kellujista on suhteettoman iso riski. Eikä virallinen järjestäjä tällaiselle tapahtumalle mitään lupaa varmasti saisikaan.

Virkavalta on tähän mennessä tehnyt mielestäni aika paljon vain pahentaakseen asiaa. Alkuperäisillä Kaljakellunnan www-sivuilla oli tapahtuman pelisäännöt. Ne kuuluivat yksinkertaisuudessaan: “Jokaisen osallistujan tulee huolehtia itsestään, kavereistaan sekä mukanaan tuomista jätteistä.” Lisäksi sivustolla oli vinkkejä siihen miten kellunnasta selviää turvallisesti ja terveenä kotiin. Tällä hetkellä kukaan ei halua vastata tiedottamisesta, koska poliisi on pelotellut kaikki tapahtumaa virallisesti edustavat maan alle. Edes pelisääntöjä ei lue tällä hetkellä missään. Virallisten nettisivujen keskustelualueella pyrittiin organisoimaan vapaaehtoisten siivoustalkoita. Myös tämä keskustelualue suljettiin poliisin pyynnöstä.

Virallisilla netisivuilla oli myös asiaansa vihkiytyneet ja asian vakavasti ottavat ylläpitäjät, jotka tekivät vapaaehtoisesti töitä tapahtuman turvallisuuden ja siisteyden puolesta. Muistaakseni he jopa kustansivat omasta pussistaan jonain vuonna jätelavankin. Heidät palkittiin haasteella oikeuteen. Olin itsekin vielä kaksi vuotta sitten mukana virittämässä tapahtuman päätöspaikalle turvanaruja yhdessä nettisivujen ylläpitäjien kanssa. Nuokin toimet virkavalta tosin yritti keskeyttää ja keräsi ylös paikallaolijoiden yhteystiedot. Erikoinen tapa motivoida vapaaehtoisia toimintaan!

Toistan nyt aiemman näkemykseni siitä miten tässä olisi kannattanut toimia: Poliisin olisi pitänyt kutsua kellunta-aktivistit vapaamuotoiseen ja hyvähenkiseen tapaamiseen keskustelemaan ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Väkeä olisi varmasti saatu koolle kellunnan virallisen keskustelualueen ja facebookin välityksellä. Siivoustalkoot olisi saatu varmasti pienellä vaivalla kasaan ja tiedotusta asiallisen käytöksen puolesta olisi voitu lisätä. Mutta näin ei toimittu. Sen sijaan nettisivut suljettiin, niiden ylläpitäjät vedettiin oikeuteen ja kaikki tapahtuman kehittämiseksi töitä tehneet yritettiin saada negatiiviseen valoon. Vielä vuosi ennen oikeudenkäyntiä kellunnan päätöspaikalle saatiin yrityslahjoituksena jätelava, mutta tänä vuonna sellaista ei enää kuulunut. Miksiköhän?

Mutta se jälkiviisastelusta… Ja kiitosta täytyy antaa virkavallalle siitä, etteivät ole vielä koskaan puuttuneet varsinaiseen kelluntaan millään verukkeella. Jossain vaiheessa varmasti tulee tapahtumaan joku isompi tapaturma, mutta vapaassa maassa hölmöilyjäkään ei voi kieltää. Se on se vapauden hinta.

Mutta takaisin aiheeseen… Mitäs jos toimittas jatkossa näin:

1. Kaljakellunnan tiedottamiseen panostetaan huomattavasti enemmän. Nettisivuille ja sosiaalisiin medioihin kaikki informaatio selvässä muodossa. Kerrotaan myös faktat roskaamisesta ja muista tapahtuman ongelmista.

2. Hankitaan jätelava päätöspaikalle (ja ehkä myös aloituspaikalle). Tällainen saatiin jo yhtenä vuonna yritysrahoituksella ja uskon, että se saataisiin jatkossakin, jos luvassa on positiivista näkyvyyttä. Jos lavaa ei saada sponssilla niin tuskin se kaupungillekaan liian iso ponnistus on tuollaista kustantaa.. Muut vaihtoehdot taitaa tulla joka tapauksessa kalliimmaksi.

3. Kerätään koolle (em. sivuston ja Facebookin kautta) vapaaehtoisten joukko, jotka ovat valmiita osallistumaan siivoukseen.. Siivousurakka voitaisiin organisoida esim. seuraavasti:

- Kerätään koolle kolme 3-5 hengen siivousryhmää.

- Ensimmäinen ryhmä lähtee liikkeelle päivän alussa, virittää starttipaikalle jätesäkit ja jakaa niitä ja neuvoo ihmisiä. Ja kasaa roskia. Tämän vuoden siivouskokemuksella voin sanoa, montaa henkeä ei olisi tarvittu paikan siivoamiseen. Kolmen tunnin “työvuoron” jälkeen tämä ensimmäinen ryhmä voisi jatkaa matkaansa kelluen. Samalla he voivat jakaa jätesäkkejä ja kerätä joesta ja rannoilta roinaa (jos sitä nyt tehokkaan tiedotuksen jälkeen olisi). Oman veneen perässä voisi olla vaikka toinen vene roskia varten. Rannoille kasattaisiin isompia kasoja niissä kohdissa, joissa roskaa olisi paljon. Näihin kasoihin voisi tyhjentää myös oman “roskaveneen sisällön”.

- Toinen ryhmä aloittaisi retkensä vähän myöhemmin, kun alkuhärdelli on ohi. He kasaisivat täyttyneet jätesäkit ja muut roskat starttipaikalta ja taukopaikoilta isoihin kasoihin seuraavan päivän noutoa varten. Ja voisivat sen jälkeen jatkaa matkaansa samaan tapaan kelluen ja siivoillen.

- Kolmas ryhmä lähtisi myöhään, kun starttipaikka on jo hiljentynyt ja kelluntajoukko menee edellä. Tämän jälkiporukan vastuulla on lopputarkistus ja -siivoilu.

- Lisäksi voisi olla vielä yksi vapaaehtoinen kaksikko, joka kulkisi illemmalla koko kelluntareitin pakettiauton kanssa rantoja pitkin joen molempia puolia. Näiden tehtävänä olisi kerätä satunnaisiin paikkoihin jääneet roskakasat ja veneet pakun konttiin ja tyhjentää paku päätöspaikan roskalavalle. Tällaista kokeiltiin muistaakseni vuonna 2004, jolloin kelluntareitin vierellä ajoi joku porukka jeepillä keräten roskia ja soittaen musiikkia.

Nuo siivoustalkoisiin osallistujat voisivat olla joko tavallisia vapaaehtoisia kellujia tai esim. jonkun yhdistyksen tai urheiluseuran porukkaa. Niillähän on yleensä rahankeräyslupa ja jos jostain saataisiin kustannettua heille pieni palkkio, se voisi mennä heidän edustamalleen organisaatiolle rahankeruuna. Lisäksi sama seura voisi myydä päätöspaikalle jääneet ehjät kumiveneet esim. kirpputorilla.

Sekin olisi tietysti mahdollista, että joku järjestö keräisi starttipaikalla vapaaehtoisia 2 euron tukimaksuja, joilla katettaisiin siivouskustannukset. Jos tieto kahden euron maksusta tulisi etukäteen kaikille Facebookin ja nettisivujen kautta, varmasti suurin osa sen maksaisi mielellään. Näillä osallistujamäärillä kassaan voisi tulla ihan kohtuullinen siivousbudjetti. Se pitäisi tietysti varmistaa, että kukaan ei alkaisi tapahtumasta liikaa hyötymään vaan suurin osa rahoista oikeasti käytettäisiin Keravanjoen ja Vantaanjoen hyödyksi.

Ja vielä yksi kaverini keksimä rahankeräystapa: Annetaan jollekin taholle lupa makkaran, limun ja veden myyntiin tauko- startti- ja päätöspaikoilla. Ainakin tänä vuonna rahaa olisi tullut melko reippaasti. Luvan hinta voisi olla esim. 25% myyntituloista ja tällä katettaisiin siivousporukan tukirahat.

Että semmosta… Tärkeintä varmaan tässä vaiheessa olis saada varmuus siitä, ettei kellunnan eteen hyödyllistä työtä tekeviä lähdetä enää syyttelemään mistään. Ja sit joku ideariihi pystyyn…

Missäs foorumissa näistä ideoista nyt sit vois jutella? Onko kukaan mun kanssa samoilla linjoilla? Olisko pollisilla tai jollain kaupungin edustajilla kiinnostusta järkätä jotain tilaisuutta aiheesta? Jos on niin facebook-ryhmän kautta varmaan kannattas kutsua koolle.

- Mikko Kiuru

P.S. Ai miten niin raflaava otsikko tällä jutulla?

Kuinka moni on lastaan nukuttaessaan huomannut osaavansa vain unilaulun ensimmäisen säkeistön? Veikkaanpa että aika moni. Yleensä huoneessa on vielä niin pimeää, ettei laulukirjan lukeminen onnistu oikein mitenkään. Noh… Se on ongelmista pienin ja siihen on helppo ratkaisu: taustavalaistut mobiililaitteet! Niiden ruutu on tarpeeksi iso laulun sanojen lukemiseen ja ainakin iPhoneen, iPod touchiin ja iPadiin laulut on helppo tallentaa tekstimuistioina.

Laulun sanoja voi tietysti tallentaa myös nettiselaimeen kirjanmerkeiksi, mutta muistiomuodossa ne latautuu nopeammin ja helpommin ilman turhaa odottelua ja kikkailua. Tämän edellytys on tietysti se, että laulun sanat käy ennen nukutushommia kopioimassa joltain nettisivulta muistioon, mutta sehän ei ole ongelma sillä nykyään copy-paste toimii myös Applen laitteissa.

Testasin tänään ja hyvin toimii. Suosittelen muillekin

PS3 / PS2 / PC: Logitech Driving Force GT
XBOX 360: Xbox 360 Wireless Racing Wheel

Siinä meikäläisen ajovermeet. Vaimo ei näistä hirveästi tykkää, joten kojelaudan joutuu aina pelisessioiden jälkeen kätkemään jonnekin

Tuo XBOXin ratti tuli hommattua vasta nyt vuosien harkinnan jälkeen. Olin pitkään sitä mieltä, että en sellaiseen rahojani tuhlaa, koska USB-liitäntäinen GT-ratti löytyi jo kotoa enkä nähnyt mitään syytä miksei se voisi toimia boksissakin. Mutta viimein mieli muuttui, kun usb-tukea ei ruvennut kuulumaan ja tuo Microsoftin ratti sattui löytymään lähimarketista. Sitä on viime aikoina ollut todella vaikea löytää mistään, joten päätin tarttua tilaisuuteen kun sellaista tarjottiin.

Ratti vaikuttaa ensikokeilulla yllättävän laadukkaalta ja isolta. Sen alusta on huomattavasti isompi kuin Logitechin ratissa. Polkimien tuntuma on suunnilleen samanlainen. Myös voimavaste ja yleinen ajotuntuma on hyvin lähdellä Logitechin rattia. Itse asiassa en lyhyen testauksen jälkeen osaa vielä sanoa kumpi noista olisi parempi. Molemmat ajaa asiansa oikein hyvin. Microsoftin ratista tosin puuttuu vaihdekeppi eli vaihtaminen on pakko hoitaa “liipasimilla/siivekkeillä”. GT-ratista löytyy molemmat.

Tähän mennessä olen testannut XBOXin ratilla näitä pelejä: Forza Motorsport 3, Project Gotham Racing 3 & 4, Flatout UC, Grid (demo). Jo näin lyhyen testatuksen perusteella voin sanoa, että ratti on kuin tehty Forzalle. Muutkin pelitkin sillä toimii, mutta niitä ajelee yhtä mielellään tai jopa mieluummin padilla. Forza sen sijaan suorastaan vaatii rattiohjausta. Ilman sitä pelistä puuttuu se jokin. Onko yksi peli kuitenkaan 100 euron lisäsijoituksen arvoinen? Se jää nähtäväksi. Ja tuleehan Forza 3:lle varmaan jossain vaiheessa jatkoakin…

1. Retina-näyttö eli lisää resoluutiota
2. Kamera ja FaceTime! Ihan älytöntä, että tällaisesta laitteesta puuttuu kamera!
3. USB On-The-Go. Nokia N8 viitoittaa tässä suhteessa tietä. Ilman tätä toimintoa lomareissulle joutuu edelleen kantamaan mukaan myös läppärin.
4. Painosta n. kolmannes pois
5. iPod-softa paremmaksi (esim. bugi videopodcast-osiossa)
6. Enemmän keskusmuistia ja muutenkin tekniikka paremmaksi kuin iPhonessa
7. Parempi formaattituki videotiedostoille

Lisäksi olisi kiva, jos työpöytää voisi vähän paremmin muokata (esim ohjelmakuvakkeiden etäisyyttä toisiinsa). Mutta tällaiset asiat on aika sivuseikka. Mielestäni nuo yllä mainitsemani asiat (varsinkin kolme ensimmäistä) on ne isoimmat ostopäätökseen vaikuttavat tekijät.

Koko on juuri sopiva. Fyysinen koko sekä näytön koko on kohdillaan.

..Verkkosisältö vaatii silti optimointia parhaan kokemuksen saavuttamiseksi. Testasin iPadille optimoitua Hesaria ja sitä oli kyllä ilo selailla. Normaalit verkkosivutkin on tietysti mukavia, jos vertaa kokemusta iPhoneen.

Wau-elämys syntyi, vaikka olen käyttänyt iPod touchia jo vuosia. Jotain maagista iPadiin on onnistuttu saamaan.

Resoluutiota saisi olla enemmän. Seuraavaan malliin saadaankin varmaan Retina-näyttö. Varsinkin karttasovellus hyötyisi siitä, koska nyt teiden nimet menee aika nopeaksi suttuiseksi.

Painoa on selvästi liikaa. Jo viiden minuutin käytön jälkeen tuli mieleen, että sormethan tässä väsyy. Kolmasosa painosta pois!

Sovellukset tuntui toimivan melko hyvin, mutta joitain bugeja löytyi lyhyellä testauksellakin. Esim. video-podcastin katselusta ei pääse enää millään takaisin iPod-valikkoon. Oli outoa löytää noin tyhmä moka näin hienosta laitteesta. Muutenkin iPod-osio vaatisi mielestäni hieman viilausta käytettävyyden osalta.

iOS 4 tulee myös tarpeeseen sillä ilman moniajoa laite on pahasti rampautettu.

iPad vaikutti vielä vähän aikaa sitten todella houkuttavalta laitteelta ja yritin itsekin saada sellaista hankittua. Uuden iPhone 4:n rinnalla se kuitenkin vaikuttaa pahasti “viime vuoden mallilta”. Puolet vähemmän keskusmuistia kuin iPhonessa ja huonompi näyttö. Ei-ei-ei! Pakko odottaa seuraavaa mallia! Hieno pelinavaus Applelta kuitenkin ja seuraava malli on taatusti jo ostamisen arvoinen.

Virittelin pitkästä aikaa vanhan ykkös-XBOXin kiinni telkkariin. Hämmästyin kuinka nykyaikaiselta laite vieläkin tuntuu. Pelailin mm. mahtavaa Rallisport Challenge 2:sta, jonka tyyppistä peliä ei vieläkään ole nykykonsoleille. Kokeilin myös SNES-emulaattoria ja ihastelin Super Mario All Stars -pelin ulkoasua ja toimivuutta. Nintendo Wii ja sen Virtual Console jää kauas taakse. Vanhan XBOXin ohjain tuntuu myös yllättävän hyvältä. Ristiohjain on jopa parempi kuin uudessa XBOX 360 -konsolissa.

Onhan nykykonsoleissa tietysti omat hyvät puolensa (esim langattomat ohjaimet), mutta pelien sisällön kannalta kehitystä on tapahtunut harmittavan vähän.

Lähde: Omenalohkoja

Lisäys: Kaikki ei olekaan vielä niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Soneraa tyrkytetään ehkä sitenkin kaikille väkisin… http://macmaa.com/2010/07/27/iphone-4-tulee-applen-jalleenmyyjille-ja-sonerapisteisiin/

Löysin Anttilan alennuskorista Dirt 2 -pelin alle 20 eurolla. Ja voihan jestas mikä löytö se olikaan… Ratilla pelattuna ihan kunkku! Tulee mieleen ne vuosia (ellei jopa vuosikymmeniä) sitten baarissa ajetut Sega Rally -skabat. Ajettavaa löytyy vähän joka lähtöön eli peli on aika laaja. Pelattavuus ja ulkoasu muistuttaa Race Driver: GRID -peliä, mutta Dirt 2 on huomattavasti nätimpi. GO GO GO!